Uusin rakkauteni, Bali

Blogini on jälleen elänyt hiljaiseloa, mutta tällä kertaa syynä on ihan oikeasti ollut kiire. En oikein itsekään tiedä, mitä olen koko syksyn tehnyt, mutta kiire on ollut. Syksyn aikana on tullut käytyä myös Malesiassa ja Australiassa, ja koska viime kesän Bali-reissustakin on jäänyt blogipostaus vielä tekemättä, ajattelin nyt yrittää ainakin näistä matkoista saada postaukset aikaiseksi. Aloitetaan siis ensimmäisestä, eli Balista.

Tästäkin reissusta on jo ehtinyt vierähtää melkein puoli vuotta, mutta kesäkuun alussa vietimme Janin perheen kanssa aivan ihanan viikon Balin Sanurissa.

Suurin osa turisteista menee Balin länsirannikolle, eikä sikäli ihme, sillä siellä sijaitsevat kuuluisa bilepaikka Kuta ja lähes yhtä kuuluisa Seminyak. Länsirannikolla on isommat rannat ja siellä saa myös ihailla auringonlaskuja. Meille oli kuitenkin alusta asti selvää, että emme missään nimessä halua mennä Kutalle (suosittelisin Kutaa lähinnä sellaisille, jotka haluavat kovasti bilettää) ja jotenkin Seminyak ei tällä kertaa houkutellut tarpeeksi. Valitsimme siis kohteeksi itärannikolla sijaitsevan, rauhallisemman Sanurin.

Balista kuulee paljon sekä huonoa että hyvää, oikeastaan tuntuu, että ihmiset joko vihaavat tai rakastavat Balia. Ehkä tähän alkuun täytyy huomauttaa, että Balille, tai minne vain Aasiaan matkustaessa, täytyy muistaa, että on tosiaan matkustamassa Aasiassa. Netti on pullollaan kuvia paratiisimaisista tyhjistä hiekkarannoista, mutta todellisuudessa se paratiisimainen hiekkaranta ei ole a) puhdas b) tyhjä tai c) lähelläkään majoitustasi. Oikeastaan on myös olemassa vaihtoehto d) eli paratiisiranta on puhdas (ainakin osan vuodesta), tyhjähkö ja lähellä majoitustasi, mutta silloin se on jonkin yksityisen hotellin ranta ja näin ollen kaukana kaikesta muusta mahdollisesta. Sopii tietysti sellaisille, ketkä haluavat lähinnä hengailla hotellilla ja rannalla.

Täytyy myös huomauttaa, että Indonesia on vielä hyvin monella tavalla kehitysmaan tasolla, joten jos haluaa matkustaa jonnekin, missä on puhdasta ja turvallista, kannattaa matkustaa Euroopassa. Pelkkien rantojen vuoksi en suosittelisi lentämään Balille asti, yhtä kivat rannat löytyy Kanarialta.

Mutta asiaan, minulle ihaninta Balissa oli yleinen ilmapiiri: jokin sellainen käsittämätön rauhan ja levollisuuden tunne, joka huokui kaikista asukkaista ja saaren omaperäisestä hindukulttuurista. En yhtään ihmettele, että ihmiset tulevat Balille joogaamaan ja rauhoittumaan.

Kesäkuu sattui vielä olemaan kaiken lisäksi täydellinen aika matkustaa Balille. Saarella ei ollut tällöin liian kosteaa, vaan lämpötila oli aika täydellinen n. +25-28. Suurin turistisesonki ei ollut vielä alkanut, joten tilaa ja rauhaa oli enemmän kuin vaikkapa elokuussa.

Balille matkustaessa suosittelen ehdottomasti vuokraamaan Airbnb:n tai muuta kautta yksityisen talon, etenkin jos on matkustamassa vähänkin isommalla porukalla. Hotelleja löytyy moneen lähtöön, mutta Balia parhaimmillaan on vuokrata oma villa, johon useimmiten sisältyy myös henkilökunta. Tällöin saa siis vähän niin kuin oman hotellin käyttöön. Me vuokrasimme kolmihuoneisen, perinteiseen balilaistyyliin rakennetun villan. Jokaisella pariskunnalla oli tavallaan oma pieni talo, jossa oli makuuhuone ja kylpyhuone. Yhteisiä tiloja olivat keittiö, ruokailualue, katettu istuskelualue, uima-allasalue ja kirjastohuone, jossa oli myös televisio. Kaikki muut yhteisalueet paitsi kirjastohuone olivat katettuja ulkotiloja. Villan hintaan kuului henkilökunta, joka siivosi huoneet ja villan yleensäkin sekä pienestä lisämaksusta teki meille aamiaisen. Lisäksi alueella hääräili puutarhureita, uima-allashuoltajia ja yöllä vartija. Villan piha-alueen nurkassa oli hindulaisalttari, jonka juurelle palvelijat veivät joka päivä suitsukkeita ja uhrauksia (yleensä jotain pientä ruokaa tyyliin hedelmän, suolakeksejä tai pieniä kukkia).

Villamme oli aivan lyhyen kävelymatkan päässä rannalta, jossa emme kuitenkaan kauheasti viettäneet aikaa, uima-allas oli kivempi, ja vilkkaalta kadulta, jossa oli paljon hyviä ravintoloita ja pieniä kauppoja. Sijainti oli oikeastaan täydellinen: tarpeeksi syrjässä, mutta lähellä kaikkea.

Villalla hengailun lisäksi kävimme päiväretkillä. Ensimmäisellä päiväretkellä kävimme yhdellä kuuluisista hiekkarannoista saaren eteläpuolella. Rannalle pääsy maksoi jonkin verran ja sinne oli verrattain pitkä ajomatka Sanurista. Ranta oli toki kaunis, mutta koska meillä oli aikaa vain vähän, tyydyimme kävelemään ja vähän kastelemaan varpaita sen turkoosissa vedessä.

Rannalta jatkoimme matkaa Uluwatun temppelille, joka sijaitsi korkean niemen kärjessä. Uluwatu on kuuluisa myös tavaroita varastelevista apinoistaan, joten apinoiden kohtaaminen jännitti hieman. Päästyämme Uluwatun temppelialueelle apinoita tosiaan alkoi näkyä kymmenittäin. Ne eivät kuitenkaan näyttäneet olevan kiinnostuneita ihmisistä, eikä meidän erityisesti tehnyt mieli houkutella niitä lähemmäs, joten tutkimme mieluummin upeaa temppelialuetta. Itse varsinaiseen temppeliin on pääsy kielletty, sillä se sijaitsee sortumavaara-alueella, mutta osia temppelistä pääsi näkemään ja korkeaa kukkulaa kiertelemään kivetyllä polulla. Ihastelimme sinistä merta ja jylhiä maisemia (ja minä ainakin vähän pelkäsin apinoita). Palatessamme takaisin Uluwatun apinametsän halki, huomasimme ihmeeksemme kaikkien apinoiden yhtäkkiä kadonneen. Kenties niillä oli jokin yleinen ruokinta-aika menossa ja sen vuoksi ne olivat myös niin rauhallisia meidän saapuessamme alueelle.

Tämä retkipäivä huipentui auringonlaskuun yhdellä saaren läntisistä hiekkarannoista. Söimme hyvän illallisen kalaravintolassa ja ihailimme hiljakseen laskevaa, oranssin ja punaisen sävyjä loistavaa aurinkoa.

Toisena retkipäivänä suuntasimme kuuluisaan Ubudin kylään. Ubud on hyvä kohde etenkin hengellisiä ja taiteellisia kokemuksia hakeville matkailijoille, täällä sijaitsevat monet saaren kuuluisista joogaretriiteistä. Ubudissa pysähdyimme tutkimaan yhtä Balin monituisista hindutemppeleistä ja kävimme Ubudin kuuluisalla torilla. Ubudin tori oli hauska paikka täynnä kaikenlaista krääsää. Näin suomalaisena koin aluksi vaikeaksi sen, että asiaan kuului hinnoista tinkiminen, mutta yllättän nopeasti sekin alkoi sujua, kun tajusi saavansa tavaran noin neljä kertaa halvemmalla kuin mitä myyjä sen alunperin olisi myynyt.

Ubudilta jatkoimme matkaa riisipelloille. Olin odottanut kovasti pääseväni näkemään kuuluisat riisipellot, mutta jostain syystä ne ei eivät tehneet niin kovin suurta vaikutusta. Kenties syynä oli jyrkkien portaiden nousu ja lasku kuumassa ilmassa, joka vei kyvyn ihailla ympäristöä, tai sitten olimme jotenkin ei-niin-hienoilla riisipelloilla, mutta olin odottanut niiden olevan näyttävämpiä. Tai ehkä syy oli vain katsojassa, useinhan käy niin, että kun jotakin odottaa oikein kovasti, ei sen näkeminen lopulta olekaan niin vaikuttavaa kuin oli aluksi odottanut.

Tämän retkipäivän viimeinen kohde oli Tegenungan-vesiputous. Vesiputous oli kyllä kaikessa voimassaan vaikuttava näky. Ymmärtääkseni se olisi vielä isompi ja näyttävämpi sadekauden aikaan, jolloin alueella saattaa tulla myös äkillisiä tulvia. Vesiputouksen luokse olisi päässyt myös uimaan, mutta se jäi tällä kertaa välistä.

Balista täytyy mainita vielä erinomainen ruoka: etenkin hyvän länsimaisen ruoan löytäminen Aasian maissa voi olla haaste (ja aasialainen alkaa tulla korvista kun täällä asuu), mutta Balilla syömäni länsimainen ruoka oli monesti huomattavasti parempaa kuin vaikkapa Euroopassa syömäni. Ja koska Indonesian hintataso suomalaiselle (tai singaporelaiselle) ei ole kovin kallis, pääsi hyvää ruokaa syömään myös halvalla.

Balista tiivistäen voisi sanoa, että se on täydellinen paikka rentouttavaan lomaan. Tai jos haluaa Ibiza-tyylisen bileloman, uskoakseni sellaisen saa kun suuntaa Kutalle. Balille suunnatessa on hyvä tutustua kohteeseen etukäteen, sillä Balilla voi tapahtua jos jonkinlaista ja esimerkiksi hygieniataso voi paikoittain olla todella heikko. Meillä matka sujui onneksi suht kommelluksitta, mutta esimerkiksi turistihuijauksilta Balilla on vaikea nykyään välttyä.

Tähän asti suosikkimatkakohteeni on ollut (ja tulee varmaan ikuisesti olemaan) Vancouver ja Kanadan British Columbia, mutta Bali sijoittui suosikkilistallani komeasti kakkoseksi. Menisin Balille milloin vaan uudestaan, oikeastaan olen ilmoittanut Janille, että kieltäydyn muuttamasta pois Aasiasta ennen kuin olemme käyneet toisen kerran Balilla.