Viikonloppumatka Malesian puolelle

Matkatarina osa 2/3: Malesian Johor Bahru

Syyskuussa päätettiin käydä yhtenä viikonloppuna Singaporen rajan toisella puolella Johor Bahrussa Malesiassa. Johor Bahrulla on singaporelaisten keskuudessa vähän samanlainen maine kuin Tallinnalla suomalaisten: halpa viikonloppukohde, jonne mennään juhlimaan.

En oikein tiedä, mitä Johor Bahrulta odotin, mutta tämä matka ei kyllä mitenkään sykähdyttänyt. Voi olla, että olimme aivan väärässä osassa Johor Bahruta (vaikka hotellimme oli kyllä ihan ydinkeskustassa), mutta väittäisin, että Hämeenlinnassakin on viikonloppuisin enemmän meininkiä kuin Johor Bahrussa.

Tulimme Janin kanssa Johoriin jo perjantaina päivällä, jotta välttäisimme viikonloppuisin Singaporen ja Malesian rajalle kehittyvät valtavat ruuhkat. Singaporesta pääsee Malesian puolelle neljällä tavalla: junalla, bussilla, omalla autolla tai taksilla. Tämä ensimmäiseksi mainittu juna on hyvin mystinen, sillä se olisi ehdottomasti kätevin ja halvin tapa siirtyä Johoriin, mutta emme koskaan saaneet mistään selvitettyä, miten sinne ostetaan liput. Liput tulivat myyntiin aikana x ja jotenkin ne olivat kaikki heti loppuunmyytyjä. En kyllä myöskään tiedä olisiko tämä junalla kulkeminen ollut kovin mukava vaihtoehto, sillä Janin singaporelaiset työkaverit olivat pyöritelleet silmiään tästä suunnitelmasta kuultuaan ja ihmetelleet, miksi kukaan haluaisi matkustaa Johor Bahruun junalla.

Bussilla olisi päässyt rajan yli vain muutaman dollarin lipulla, mutta koska meillä oli matkatavaraa, enkä erityisen hyvin siedä tilanteita, joissa pitää pitkiä aikoja jonottaa kuumassa, hylkäsimme bussivaihtoehdon. Bussilla kulkemisen pahin skenaario olisi ollut, että olisimme ensin joutuneet seisomaan täydessä bussissa (mahdollisesti ilman ilmastointia) tunnin rajalle, sitten kapuamaan bussista pois ja jonottamaan rajatarkastukseen ja odottamaan bussia Malesian puolella ja taas seisomaan huonosti ilmastoidussa täydessä bussissa.

Päädyimme siis menemään rajan yli taksilla. Singaporesta Johor Bahruun kulkee takseja ikään kuin taksitolpalta, mutta tämä koskee vain muutamaa tiettyä taksipistettä ja firmaa Singaporen puolella ja ne saavat viedä vain tietylle taksiasemalle Johor Bahrussa. Jotta itse matka rajan yli ei muodostuisi eniten aikaa vieväksi, vuokrasimme yksityisen firman kautta taksin, joka haki meidät kotoa ja vei suoraan hotellille. Tämä tuli huomattavasti kalliimmaksi kuin esimerkiksi muutaman dollarin bussimatka, mutta oli myös ihanan kätevää. Lähdimme Janin kanssa ennen viikonloppuruuhkan alkua ja matka meiltä kotoa hotellille Johorissa kesti arviolta puoli tuntia. Kaverimme tulivat myöhemmin illalla saman firman taksilla ja he joutuivat odottamaan rajalla yli kaksi tuntia.

Johor Bahrusta olin kuullut aiemmin, että siellä olisi halvempaa kuin Singaporessa ja sitä pidetään hyvänä ostospaikkana. Ilmeisesti jossakin JB:n lähettyvillä olisi ollut jokin outlet-ostoskeskus, jonne emme lopulta menneet, joten sen hinnoista en osaa sanoa, mutta ainakaan keskustan liikkeet eivät eronneet hinnoiltaan juurikaan Singaporen liikkeistä. Alkoholi ei myöskään ollut Johor Bahrussa halpaa, mutta toisaalta sen ei pitäisi olla yllätys, sillä kyseessä on kuitenkin muslimimaa ja alkoholin verotus tiukkaa. Ruoka sen sijaan JB:ssä oli halvempaa ja löysimmekin sieltä muun muassa todella hyvän ranskalaisen ravintolan.

Lauantaina päivällä kävelimme Johor Bahrun keskustassa, joka oli aika nopeasti kierretty. Näimme joitakin kauniita vanhoja rakennuksia ja Johor Bahrun palatsin, mutta yleisesti vaikutelma Johor Bahrusta oli, että siellä ei juurikaan ole mitään nähtävää. Malesia, kuten suurin osa Singaporea ympäröivistä valtioista on huomattavasti köyhempi ja monella tavalla vielä kehitysmaan tasolla ja tämä näkyi ikävä kyllä Johor Bahrussa. Vaikka Balin voi samalla tavalla sanoa olevan likainen, paikoin haiseva ja roskainen, ei se samalla tavalla pistä silmään kuin Johor Bahrussa. Jotenkin päällimmäinen fiilis JB:stä oli hyvin surullinen. Homeisia rakennuksia, jotka näyttivät olevan valmiita sortumaan, avoviemäreitä, likaa ja roskaa joka puolella, eikä ihmisiä tai Singaporessa niin rakastamaani "elämää" missään. Tähän täytyy täsmentää, että Singaporen "elämällä" tarkoitan sitä, että päivästä ja kellonajasta riippumatta tämä kaupunki on jotenkin aina ihanan elinvoimainen, sykkivä, välillä ärsyttävyyteen asti täynnä ihmisiä, mutta jotenkin kuitenkin positiivisella tavalla. Täällä ei kökötetä kotona, vaan lähdetään mieluummin ulos.

Ottamiemme kuvien perusteella monet ovat sanoneet Johorin näyttävän kivalta paikalta, mutta emme tietenkään pysähtyneet ottamaan kuvia avoviemäreistä, epämääräisistä rakennustyömaaviritelmistä, pystyyn homehtuneista rakennuksista, kerjäläisistä tai muustakaan yleistä kehitysmaafiilistä nostavasta meiningistä. JB on kyllä kokoajan kehittyvä ja kasvava kaupunki ja saattaa kymmenen vuoden päästä näyttää aivan erilaiselta. Paljon uusia hienoja rakennuksia oli tehty tai valmisteilla ja etenkin lähempänä rajaa oli paljon työmaita, joille rakennettiin hienon näköisiä asuinkomplekseja uima-altaineen ja golf-kenttineen. Tämä johtuu siitä, että moni käy Singaporessa töissä Malesian puolelta, koska siellä asuminen on niin paljon halvempaa.

Tulipahan käytyä, mutta ihan välttämättä en menisi uudestaan.