Koti on paras paikka maailmalla

Tänään päästiin viimein pois hotellista ja asumaan omaan kotiin. Muutettiin pois meidän kodista Helsingissä kaksi viikkoa sitten, ja nyt on ihanaa saada tulla, mennä ja elää ihan oman tahdin mukaan. Ei meillä täällä kämpässä vieläkään mitään muita kalusteita ole kuin sänky, mutta huomenna saadaan tuolit, joilla voidaan istua meidän keittiön saarekkeen äärellä.

Mulla ei vielä ole kovin paljoa kuvia uudesta kodista (etenkin kun tää on tyhjä), mutta en malta olla laittamatta näitä muutamia, paikoin huonojakin, joita meillä on. Uusia tulee, kunhan saan sellaisia joskus otettua. Täällä on niin usein tosi pilvistä, että kuvista tulee lähinnä masentavan harmaita.

Me asutaan siis kuusi 16 kerroksista kerrostaloa käsittävässä taloyhtiössä, täkäläisittäin condossa (condominium). Yllä oleva kuva on otettu meidän makuuhuoneesta. Taloyhtiön aidatun alueen sisällä on kaikkien asukkaiden käytettävissä uima-allasalue, lapsille pieni leikkipuisto, muutama rentoutumisalue (yksi, jossa on riippukeinuja ja toinen, jossa on sellaisia sohvan kaltaisia makoilupaikkoja), vuokrattava pieni juhlatila ja pieni kuntosali. Alue on vartioitu yötä päivää, sisään pääsee vain kulkukortilla. Sisäänkäynnillä päivystää jatkuvasti useampi vartija, jotka tekee kierroksia ja tarkkailee alueen turvakameroita. Sisäänkäynnin ulkopuolella on pieni kauppa (joka ihme kyllä ei ole erityisen kallis), kampaamo ja kahvila.

Singaporessa on tunnetusti todella tiukat säännöt, ja jännitin vähän etukäteen, osataanko me varmasti noudattaa kaikkia mahdollisia, kirjoittamattomiakin sääntöjä uudessa asunnossa. Ensimmäinen käynti täällä paljasti, että murehdin turhaan: samassa kerroksessa asuva kiinalaisperhe pitää ulko-oviaan auki aamusta iltaan (säästävät ilmastointikustannuksissa), ja meluavat ihan huoletta. Ei sillä, että siitä olisi mitään häiriötä ollut, lähinnä se tuntui aluksi hassulta.

Tähän asti ainoa asia mikä on tullut yllätyksenä on, että alakerran toimistoon pitäisi kirjoittaa 2000 dollarin sekki siltä varalta, että muuttofirma, Ikean kuljetus tms. aiheuttaisi jotain vahinkoa tavaroita tuodessaan. Isoista kuljetuksista pitää myös ilmoittaa vartijoille etukäteen. Tupakoiminen ja roskaaminen pihalla ja parvekkeilla on ehdottoman no-no, mutta Singaporen tuntien, se ei tullut yllätyksenä. Yllätys tosin oli ehkä se, kuinka vakavasti asiaan täälläkin suhtaudutaan: rappukäytävään on huoltoyhtiön puolesta laitettu useampia lappuja, joissa on hyvin vakavasävytteisiä varoituksia kuvien kera, kun jostain on löytynyt pari leivänmurua tai tupakantumppi. Yksi lappu on otsikoitu mahtipontisesti "Killer litter!" (suomeksi vaikkapa "Tappajaroska!"), kun jonkun parvekkeelta on tippunut puinen koriste alas.

Elämä täällä kyllä muuten on tehty hyvin käteväksi. Koska tässä maassa on aina kuuma ja painavien kantamusten raahaaminen ympäri kaupunkia tosi inhottavaa, on täällä mahdollista tilata ihan kaikki mahdollinen kotiinkuljetuksella ilmaiseksi tai ainakin lähes ilmaiseksi. Huomenna meille tulee ensimmäinen iso tilaus ruokakaupasta, tarkoitus on jatkossakin kuljetuttaa lähes kaikki ruokaostokset kotiovelle, kun meillä ei ole autoa eikä kunnon ruokakauppaa lähietäisyydellä. Ja siis autoahan ei meille missään vaiheessa tulekaan, sellaisen omistaminen maksaisi täällä n. 80 000 euroa (tällä siis saisi jonkun tavallisen Hondan), tai liisauskin yli tonnin kuukaudessa.

Ollaan siis asetuttu meidän uuteen kotiin hyvin, ilman suurempia kommelluksia - jos nyt ei lasketa sitä, että sain ensimmäinen kerran elämässäni pesukoneen pursuamaan vaahtoa saumoistaan ulos, mutta siitäkin selvittiin. Viidestoista kerros on sen verran korkealla, että edelleen vähän huimaa kun katselee ikkunasta ulos, mutta jospa sekin helpottaisi ajan kanssa.

#Ensimmäisetpäivät #Omakoti