Ruokapohdintoja osa I

Singaporelaiset ja muualta tulleet, maassa pitkään asuneet saattavat valittaa Singaporen olevan pieni ja tylsä paikka: nähtävyydet on nopeasti koluttu ja kaikki tekemisen arvoinen tehty. Tästä syystä ruoka onkin muodostunut tärkeäksi, ellei jopa tärkeimmäksi osaksi singaporelaista kulttuuria. Täältä on mahdollista saada minkämaalaista ruokaa tahansa (paitsi ehkä suomalaista, jos Ikean ruokaa ei lasketa).

Singaporessa on tietysti paljon kalliita, Michelin-palkittuja ravintoloita, mutta singaporelaisen ruokakulttuurin sydän löytyy kauppakeskuksista löytyvistä Food Courteista ja asuinalueiden keskelle muodostuneista Hawker Centreistä. Nämä siis toimii idealla, että on paljon pieniä kojuja, joista ruoka käydään ostamassa, ja sitten mennään alueen keskellä oleviin pöytiin syömään. Food Courtit on yleensä vähän siistimpiä ja pikkuisen kalliimpia kuin Hawker Centret mutta molemmissa ruoka on yleensä yhtä hyvää, ja halpaa! Halvimmista Hawkereista voinee saada jonkin annoksen ihan muutamalla dollarilla, meidän tähän mennessä kiertämistä paikoista halvin annos on tainnut olla neljä dollaria (eli n. 2,5 €).

Mulla on vain muutama Food Courtista otettu kuva ja nämäkin on tällaisia nopeita, vähän kuin salaa otettuja kuvia – täällä ei näyttäisi olevan tapana, että otetaan ruokakuvia Instaan, joten en ole kehdannut niissä kauheasti kameran tai kännykän kanssa heilua. Eikä nämä annokset kyllä mitään Insta-valmiita olekaan, mutta näettepähän, mitä täällä syödään. Ylimmässä kuvassa Orchard Roadin (kallis, luksusliikkeitä pursuileva ostoskatu keskustassa) Ion-kauppakeskuksen Food Court.

Kuten kaikki Aasiassa matkanneet tietää, se, mitä Suomessa tarjotaan kiinalaisissa ravintoloissa ei todellakaan vastaa sitä, mitä täällä päin asuvat oikeasti syö. Niin että Food Courtien ja etenkin Hawkereiden tarjonnasta suurin osa on ainakin mulle jopa hyvin ällöttävän näköistä. Paikallisten suurta herkkua on esimerkiksi kalanpääkeitto. Näin ollen Food Courtiin mennessä on aina edessä pohdinta siitä, mitä tänään uskaltaisi kokeilla.

Mä en ole erityisen rohkea (tai Jani sanoisi, etten ollenkaan rohkea) kokeilemaan uusia makuja ja ruokia. Täällä on kuitenkin ollut pakko. Aluksi mulle tuotti vaikeuksia se, että monissa paikoissa liha maustetaan usein makeaksi. Tämän takia esimerkiksi Satay-vartaat ei oikein toimi mulle, vaan mulla on sen jälkeen sellainen olo kuin olisin syönyt kilon karkkia. Vähän kokeilemalla olen kuitenkin jo viikossa löytänyt monta uutta ruokalajia, joista tykkään. Viikko kuulostaa lyhyeltä ajalta, mutta koska me ei voida vielä kotona tehdä ruokaa meidän keittiövälineiden seilaillessa jossain Välimerellä, ollaan me käyty melkein joka päivä 2–3 kertaa päivässä ulkona syömässä. Useampi ruokalaji ja ruokapaikka on siis tullut testattua.

Seuraavassa kuvassa on monien turistien (ja minun!) suosimaa Char Siew -possua nuudeleilla. Char siew -maustettu liha (saa myös kanalla tai ankalla) on makeaa, mutta nuudelit suolaisia, toimii mainiosti yhdessä! Täällä ruoka-annokseen kuuluu usein joku keitto, kuvassa olevassa keitossa taisi olla jonkinlaisia uppopaistettuja sianlihapyöryköitä, joita en muistaakseni uskaltautunut tuolloin vielä syömään.

Tärkein huomautus tästä kuvasta on kuitenkin tuo keltainen mehu, nimittäin limemehu. Kaikkien Food Courtien yhteydessä on yleensä koju, josta saa erilaisia, tuorepuristettuja tai valmiita mehuja. Kuvassa tuorepuristettu limemehu, joka on aivan taivaallista. Limemehu on myös paikallisten suosikki, sillä sitä löytyy täältä aivan joka ravintolasta, ei tosin tuorepuristettuna, mutta kuitenkin.

Food Courteissa ja Hawkereissa on myös länsimaalaista ruokaa myyviä kojuja, mutta niiden ruoka on tietysti kalliimpaa, eikä kovin hyvää. Suomalaisen näkökulmasta voi tuntua oudolta, että Food Courtin tai Hawker Centren muutaman dollarin annos on huimasti parempi kuin samassa kauppakeskuksessa toimivan ketjuravintolan samankaltainen, neljä kertaa yhtä kallis annos, mutta tämänkin olen oppinut kantapään kautta.

Food Courteissa ja Hawkereissa käyminen vaatii toki vähän enemmän kärsivällisyyttä kuin ravintoloissa käyminen. Ruokakojujen pitäjät puhuvat singlishiä (Singapore + English = Singlish) niin vahvasti, että usein on kummankaan vaikeaa saada toisesta selvää, minun heistä tai heidän minusta. Ruuhka-aikaan on suomalaisenkin uskallettava mennä istumaan vieraiden ihmisten kanssa samaan pöytään. Pöytiä on tapana varata etukäteen nenäliinapaketeilla, sateenvarjoilla tms. halvalla tavaralla. Eli siis jos pöytä on tyhjä, mutta siinä on nenäliinapaketti, on järkevämpää etsiä joku toinen paikka, ettei istu varatulle paikalle. Muutenkaan ei ole kohteliasta vain istua vapaalta näyttävälle paikalle, vaan ensin täytyy aina kysyä muilta pöydässä istuvilta, onko pöydässä olevat paikat vapaita. Sinänsä vieraille ihmisille puhuminen täällä ei ole kovin pelottavaa, kyselyihin vapaista paikoista vastataan aina tosi kohteliaasti, ja vieraiden vieressä voi istua huoletta, vaikka olisi sulkeutunut olo, sillä täällä ei ole tapana harrastaa chit-chatia tuntemattomien kanssa.

Toisiksi alimmassa kuvassa on yksi versio länsimaalaiselle helposti lähestyttävästä, jokaisesta Food Courtista tai Hawkerista löytyvästä ruokalajista: Chicken Ricesta. Chicken Rice on siis nimensä mukaisesti kanaa ja riisiä. Kuulostaa ankealta, mutta on paikallisesti maustettuna aivan taivaallista.

En ole koskaan Suomessa erityisemmin pitänyt riisistä, sillä en ole vielä missään syönyt sitä hyvin maustettuna. Kun tilasin täällä ensimmäisen kerran Chicken Ricea, jossa riisi oli maustettu kookosmaidolla (joo, tiedetään, sitä saa Suomestakin, ei vaan ole tullut koskaan maistettua), avautui mulle ihan uusi elämys. Vielä koskaan en ole ahminut riisiä sellaisella ruokahalulla, hyvä kun muistin syödä annokseen kuuluneen kanan.

Toinen viikossa oppimani ruokaan liityvä asia on thai-ruoan arvostaminen. Olen Suomessa vähän vältellyt thai-ruokaa, sillä (ainakin niissä paikoissa, joissa itse olen syönyt), se on usein maustettu korianterilla tai inkiväärillä,

enkä voi sietää kumpaakaan. Täällä se on niin paljon muutakin! Tämän hetkinen lempiruokani on Pad Kra Pao Neu, eli basilikalla ja soijakastikkeella maustettua tulista riisiä naudanlihan kanssa. Sitä saanee suomalaisistakin thai-ravintoloista, jospa jatkossa uskaltautuisin Suomessakin rohkeammin uusiin ravintoloihin. Yksi viikko on siis jo kasvattanut aika paljon. Katsotaan, ehkä jossain vaiheessa kolmen vuoden aikana uskaltaudun syömään lampaan keuhkoja tai kalanpääkeittoa...ehkä.

#Ruoka #FoodCourt #HawkerCentre