Three weeks in

Huomenna on täynnä kolmas viikko Singaporessa. Vaikka aika on mennyt tosi nopeasti, tuntuu kuin oltaisiin oltu täällä paljon pidempään kuin kolme viikkoa. Tähän kolmeen viikkoon on sisältynyt niin paljon uutta, että ehkä täällä vietetty aika tuntuu siksi niin pitkältä.

Mietin eilen, miten voisin kuvailla tätä uuteen maahan sopeutumista ja uuden elämän opettelua. Sitten tajusin, että mulla on ollut tämä sama olo ennenkin: 17-vuotiaana, kun muutin pois kotoa Helsinkiin ja opettelin asumaan yksin. Kun on asunut yli kymmenen vuotta omillaan, ei enää kauheasti tarvitse pohtia, mitä missäkin tilanteessa tulee tehdä, täällä se on taas täytynyt aloittaa ihan alusta. Suomessa mulle oli itsestään selviä vaikkapa sellaiset asiat kuin minkälaisia siivousvälineitä, mahdollisia hyönteiskarkottimia, työkaluja, ruokatarvikkeita ym. kotiin tarvittiin ja mistä niitä pystyi tai kannatti ostaa. Täällä tropiikissa ei elämä näiden asioiden kanssa ole ihan niin yksinkertaista.

Tällä viikolla ollaan käytetty paljon aikaa siihen, että ollaan yritetty selvittää, miten saataisiin meidän asunto ja etenkin meidän tavarat pysymään homehtumattomina, se kun tässä ilmastossa kai tapahtuu jossain vaiheessa väistämättä. Meillä on toki ilmastointi ja se on tähän ehkä se helpoin apu, mutta me ei voida ilmastoida tätä koko 100 neliön asuntoa ympäri vuorokauden, sähkö täällä on nimittäin tosi kallista. Nyt ollaan sitten ostettu kaikenlaisia kosteudenpoistajia ja sovittu aikataulu siihen, miten tuuletetaan asuntoa ja ilmastoidaan niitäkin huoneita, joita ei vielä juuri käytetä. Toivottavasti en joku päivä vaatekaappia avatessani löydä meidän vaatteita yltä päältä homeessa, niitäkin kauhutarinoita on nimittäin kuultu.

Nyt kun olen viimein parantunut flunssasta, ollaan myös päästy jälleen "turisteilemaan". Eilen Singaporessa vietettiin hindujen pyhää juhlaa, Diwalia, tunnetaan myös Deepavalina. Täällä oli siis yleinen vapaapäivä. Singaporessa on kiva käytäntö, että kaikkien uskontokuntien suurten juhlien yhteydessä vietetään vapaapäivää, riippumatta siitä, mihin uskontokuntaan kuuluu tai on kuulumatta. Jouluna ja uskoisin että ainakin ramadanin aikaan on myös yksi virallinen vapaapäivä.

Tiistai-iltana käytiin Clarke Quayssa, joka on iso keskittymä ravintoloita, baareja ja yökerhoja joen rannalla. Paikka sinänsä oli ihan makea, mutta jotenkin mun makuun hieman liian turistimainen (myös hinnoiltaan). En tiedä, käykö paikalliset siellä kauheasti, paitsi ehkä yökerhoissa. Clarke Quayn rannasta lähtee pieniä veneitä, joilla pääsisi ajelulle Singaporen kanavia pitkin. Sen kyllä ajattelin vielä joskus testata.

Kuten alemmasta kuvasta näkyy, osa tästä alueesta on katettu ja valaistu. Kuvassa oikealla olevasta talosta huomaa hyvin, että Clarke Quay koostuu (ainakin osittain) vanhoista, siirtomaa-aikaisista taloista, jotka on sitten kunnostettu ravintoloiksi. Keskiviikkona käytiin muutaman Janin työkaverin kanssa Clarke Quayn lähellä olevalla Robertson Quay -alueella, joka olikin sitten tosi paljon kivempi. En sattunut ottamaan kameraa sinne mukaan, mutta siellä oli myös paljon ravintoloita ja baareja kauniin joen rannalla. Siellä näkyi myös enemmän paikallisia, hinnat olivat siedettävämmät ja ruoka parempaa. Seuraavan kerran kun menen sinne, täytyy ehdottomasti ottaa kuvia, sillä se oli todella kaunis paikka.

Jani on nyt huomiseen asti lyhyellä työmatkalla ja mulla on edessä täällä ensimmäinen päivä reissuleskenä. Olin ajatellut nauttia näistä päivistä lekottelemalla altaan reunalla, mutta onnistuin sitten kuitenkin heti kättelyssä polttamaan itseni (joo äiti, olen varovaisempi jatkossa). En onneksi pahasti, mutta vähän hartiat punoittaa. Ärsyttävää, koska en oikeasti ollut altaalla kuin ehkä vähän alle tunnin, mutta minkäs teet tän supervaalean ihon ja vahvan punapigmentin kanssa, aurinkorasvakaan ei aina oikein auta. Alla kuitenkin eilinen tunnelmakuva altaalta, ihan mukava tapa päästä aloittamaan vapaapäivä, vaikka mä joudunkin nyt pari päivää sieltä pysyttelemään poissa.

#clarkequay #robertsonquay