Singaporen ja Suomen eroavaisuudet

Taas on yksi mukava viikonloppu Singaporessa takana. Meille nämä yhteiset vapaat viikonloput on vieläkin ihan luksusta, sillä tähän asti koko meidän yhdessäolon ajan ainakin toinen meistä on tehnyt vuorotyötä. Nyt on ihan ihmeellistä, kun tästä hamaan tulevaisuuteen molemmilla on aina viikonloppu vapaana.

Tältä viikonlopulta ei ole jänniä matkakertomuksia: lauantaina oltiin kavereiden kanssa ulkona ja sunnuntaina väsytti (ja joo, oli ehkä vähän myös krapula) niin paljon, ettei juurikaan jaksettu muuta kuin käydä syömässä ja vähän pyöriä ostoskeskuksessa. Löydettiin kyllä ihan hauska uusi ruokapaikka, PepperLunch. Siellä käydään ensin tilaamassa tiskiltä annos ja se tuodaan pöytään raakana, kuumalla pannulla. Ideana on, että pääsee itse paistamaan oman annoksensa. Oman ruoan paistaminen pöydässä oli ihan kivaa, mutta ruoka ei ikävä kyllä maistunut oikein miltään. Ainakaan pihviä tuolla siis ei kannata syödä, täytyy miettiä, josko siellä joskus kokeilisi jotain muuta ruokaa.

Mutta sitten tämän postauksen otsikon aiheeseen: Singaporen ja Suomen eroavaisuudet. Huomenna tulee täyteen kaksi kuukautta Singaporessa ja vaikka vielä olenkin ihan pihalla monista asioista, haluan listata joitakin huomaamiani eroja näiden kahden maan välillä. Kulttuurisista eroista kirjoittaessani ei missään nimessä ole tarkoitus arvottaa suomalaista ja singaporelaista kulttuuria keskenään, nämä ovat enemmänkin vain hauskoja havaintoja.

- Laulattaako? Soiko ostoskeskuksen kaiuttimista hyvä biisi ja tekisi mieli jammailla? Anna mennä! Täällä on ihan normaalia, että ihmiset lauleskelevat, viheltelevät ja hyräilevät itsekseen julkisilla paikoilla. Suomessa saattaisi kerätä vähän katseita, mutta täällä se on ihan arkista. Tästä saa helposti sen käsityksen, että ihmiset täällä iloisesti hyräillen käyskentelisivät ympäriinsä, mutta ei: lauleskella voi, mutta se kuuluu tehdä naama peruslukemilla tai vähän tylsistyneen näköisenä.

- Nukuttaako juuri kun olet saanut ravintolassa syötyä tai pääsit sisään huonekalukauppaan? Ei hätää, täällä on ihan okei torkahdella hetki Food Courtin pöydässä tai mennä huonekalukaupan näytesänkyyn nukkumaan. Metro on myös hyvä paikka päiväunille. Okei, Suomessakin on yleistä, että ihmiset istuu julkisissa liikennevälineissä silmät kiinni ja ehkä vähän nuokkuu, mutta täällä ihmiset nukkuvat julkisissa ihan kunnolla mitä erikoisemmissa asennoissa. Täällä on ihan normaalia nukkua päiväunet oikeastaan missä tahansa.

- Onko kotona kuuma mutta et haluaisi käyttää ilmastointia? Yhden kahvin hinnalla voit mennä Starbucksiin, vallata sieltä ison pöydän ja viettää päiväsi siellä. Mä en juurikaan käy täällä Starbucksissa, joten en ole kokenut tätä ongelmaksi, mutta tämä on sellainen asia, josta on tullut Singaporessa ongelma singaporelaisten mielestä. Etenkin nuoret menevät aikaisin Starbucksiin ja hengaavat siellä yhden juoman hinnalla koko päivän, vieden tietysti tilaa muilta asiakkailta, jotka sitten jättävät tulematta, kun pöytiin ei mahdu istumaan. Täällä on myös ihan yleistä, että isot seurueet päättävät kesken starbuckseilunsa mennä syömään jonnekin muualle ja jättävät kaikenlaista rojua varatakseen pöydän siksi aikaa, pahimmillaan tunneiksi, kun ovat poissa.

- Jos haluat päästä jonnekin vielä tämän päivän aikana, opettele tunkemaan. Toisin kuin monissa muissa Aasian maissa, Singaporessa ei ole yleisen kaaoksen kulttuuria: jos jossakin on jono, sitä on syytä noudattaa, ja täällä yleensä muodostuu ihan siistit jonot. Jos kuitenkin on tilanne, jossa on paljon ihmisiä eikä luontevia jonoja synny, on parasta vain tunkea. Aluksi olin täällä liian kohtelias ja suomalaiseen tapaan muut huomioiden päästin ihmisiä ohitseni esimerkiksi metron liukuportaisiin tms. mutta aika nopeasti opin, että saan seistä siellä liukuportaiden päässä koko loppu päivän, jos en vaan tunge itseäni johonkin sopivaan rakoon. Metroon tai sieltä pois voi olla vaikea päästä, jos ei vaan yksinkertaisesti tunge ihmisten ohi. On toki kohteliasta huikkailla samalla "excuse me" jokaiseen suuntaan, mutta on turha odottaa, että kukaan automaattisesti väistäisi, vaikka tilaa olisikin. (Tämä kohta pätee varmaankin aika moneen suurkaupunkiin, Singaporen metro ei ole kuulemma mitään verrattuna Lontoon metroon.)

- Jos päätät ajaa pyörällä jonnekin ja näet kävelijöitä, on hyvä kilkuttaa kelloa varoitukseksi. Aluksi tämä jatkuva pyöräilijöiden kellojen kilisyttely ärsytti, mutta tämä on oikeasti ihan kätevä tapa, jos joku on tulossa selän takaa pyörällä. Jalkakäytävät on täällä usein todella kapeita eikä takaa tulevaa pyörää voi välttämättä mitenkään kuulla. Kun kuulee takaa pyörän kellon äänen, tietää siirtyä sivuun ja välttää reunalta reunalle seilaamista. Aina välillä törmää kyllä sellaisiinkin pyöräilijöihin, jotka kilkuttavat kelloa, vaikka ovat tulossa sinua vastaan. Eli siis näen kyllä, että pyöräilijä on tulossa ja kävelen tien sivussa (vasemmalla, niin kuin täällä kuuluu), mutta silti pyöräilijä näkee aiheelliseksi päräytellä kelloaan. En oikein vielä tiedä, mitä tästä pitäisi ajatella, toistaiseksi olen siis päättänyt keskenäni naureskella asialle (en tietenkään pyöräilijälle päin naamaa).

- Asunnon ulko-ovi on kuin mikä tahansa asunnon ovi. Jos tuntuu siltä, sitä voi huoletta pitää auki, myös yöllä. Aiemmin kirjoittelinkin jo meidän kiinalaisista naapureista, jotka elää asuntonsa ovi auki. Tämä siis tietysti sen takia, että he saavat asuntoonsa läpivedon. Tähän olen jo tottunut, mutta aika oudolta tuntui huomata, että meidän seinänaapuri pitää yöllä ulko-ovea auki! Tyyppi siis tosiaan nukkuu ovi auki rappuun. Joillakin meidän naapureista on ulko-oven lisäksi asennettu kalterit ulko-oven eteen, jotta ovea voi huoletta pitää auki, mutta tällä naapurilla ei ole edes niitä.

-Jos oma asunto käy ahtaaksi, säilytystilaa kannattaa etsiä rapusta. Käteviä paikkoja ovat tietysti porraskäytävä (täällä on ihan yleistä säilyttää kaikki kengät ulko-oven vieressä porraskäytävässä) mutta myös esimerkiksi paloletkulle varattuun kaappiin ja pommisuojaan voi laittaa omia tavaroitaan. Huomaa sarkasmi, näin ei siis tietenkään oikeasti saisi tehdä, mutta tässä meidän talossa siitä on muodostunut pienoinen ongelma. Olen aiemminkin maininnut meidän taloyhtiön managementin "heippalapuista", joita ilmestyy seinälle milloin mistäkin syystä. Viimeisin on nyt juuri tästä, että porukka säilyttää omaisuuttaan mitä ihmeellisimmissä paikoissa, kuten tosiaan palosammuttimelle varatussa kaapissa porraskäytävässä.

- Singaporelaiset rakastavat ennakkomaksuja. Kaikkialle täytyy maksella erilaisia "vakuusmaksuja"esimerkiksi siltä varalta, jos laskut jäävät maksamatta tai jos jokin asia meidän käytössä hajoaa. Jos me haluttaisiin vaikkapa vuokrata grillipiste meidän pihalta, tulisi meidän toimittaa siitä useamman satasen etukäteismaksu, joka sitten palautetaan, jos mitään ei mene rikki. Jos jonkin tahon kanssa sopii laskutuksesta, veloitetaan ensimmäisen laskun yhteydessä yleensä vakuusmaksu, joka palautetaan sitten kun sopimus irtisanotaan, jos ollaan maksettu laskumme ajallaan. Suomessahan toimitaan yleensä niin päin, että saatavia karhutaan sitten jälkikäteen, jos jokin maksu on jäänyt saamatta.

- Kun menet ystävällesi kylään, varaudu kirjaamaan taloyhtiön kirjaan nimesi, henkilötunnuksesi, puhelinnumerosi, mahdollisesti osoitteesi ja sähköpostiosoitteesi, vierailun tarkka aika ja paikka yms. Läheskään kaikissa condoissa ei ole tällaista käytäntöä, mutta monissa on. Monet condot, kuten meidänkin, toimivat niin, ettet pääse edes sisään alueelle menemättä turvamiesten ohi. Jos sinulla ei ole avaimia alueelle, täytyy sinun kirjata tietosi ylös, jotta turvamiehet voivat päästää sinut condon alueelle.

- Ja puhelinnumeroista puheen ollen! Täällä puhelinliittymän hintaan ei kuulu se, että soittavan henkilön numero näkyisi kännykässäsi. En tiedä, onko tämä yleinen käytäntö muuallakin maailmassa, mutta jos haluaa, että puhelimen ruudulla näkyy muutakin kuin "tuntematon numero", pitää "Caller ID:stä" maksaa erikseen. Me ei aluksi otettu tätä ja ihmettelin, kun Janin puhelut näkyivät mulle aina "tuntemattomana numerona" (silloin vielä mulle ei soitellut täällä kukaan muu kuin Jani). Selvisi aika nopeasti, että jos haluaisin, että puhelimessa näkyy soittajan nimi tai edes numero, siitä pitää maksaa erikseen.

- Löysitkö kodistasi pienen gekon (liskon)? Voi kuinka hyvä, ne on hirveän hyödyllisiä ilmaislemmikkejä! Kyllä, singaporelaiset julistavat olevansa tyytyväisiä, jos kotona asustelee muutama pikkuinen lisko. Ne kakkaavat kuulemma ympäriinsä, mutta niiden hyöty on se, että ne syövät hyönteisiä. Meillä ei toistaiseksi ole kotona ollut juurikaan mitään hyönteisiä, muutamaa pikkuista hämähäkkiä lukuun ottamatta, eikä siis näitä pieniä liskojakaan. Viime viikolla näin kyllä sellaisen rappukäytävässä. Ei kiva. Liskot, ötökät ja käärmeet ovat näivät tropiikin ihanuuksia, joihin mä en ole vielä oikein sopeutunut. Meillä tosiaan ei VIELÄ ole ollut ötököiden kanssa ongelmia, mutta en jaksa uskoa, että säästyttäisiin niiltä koko tämän kolmen vuoden ajan, joka täällä ollaan, joten stay tuned. Käärmeet ei varsinaisesti ole edes potentiaalinen ongelma meillä 15. kerroksessa, mutta jos asuttaisiin alempana tai etenkin jos asuttaisiin omakotitalossa, olisivat ne kuulemma säännöllisiä vieraita. Teoriassa sellainen voisi kai kiemurrella vessanpöntöstä (näitä tapauksia sattuu Singaporessa aina silloin tällöin), mutta näin korkealla se on todella epätodennäköistä.

Edelliseen täytyy vielä lisätä, että täällä pitkään asuneet sanovat, että jos pitäisi valita, he ottaisivat kotiinsa mieluummin käärmeen kuin apinan. Täällä on paljon viidakkoa ja sen myötä myös apinoita. Me asutaan niin kaukana viidakosta, että täällä päin en ole nähnyt yhtäkään apinaa, enkä usko että tulen näkemäänkään, mutta viidakon lähellä olevilla asuinalueilla apinat ovat välillä ongelma, sillä ne voivat olla todella aggressiivisia. Tästä ihmiset saavat tietysti kiittää itseään: ne tulevat ihmisten lähelle ja koteihin ruoan perässä ja aggressiivisia niistä tulee, jos niitä on ruokittu ja/tai kiusattu. Tästä syystä, älä siis ikinä ruoki villiä apinaa, ne eivät oikeasti tarvitse ihmisten niille antamaa ruokaa.

- Selkein ja hankalin eroavaisuus Singaporen ja Suomen välillä on tietysti ilmasto. Olen kitissyt tästä täällä blogissa useasti aiemminkin mutta tämä jatkuva kuumuus ja etenkin kosteus on ärsyttävää. Kuumuuden vielä kestäisin, mutta kosteus tekee jokapäiväisen elämän hankalaksi: Kaikki asiat homehtuvat tosi helposti, haavat tulehtuvat nopeasti, kylpyhuone pitäisi jynssätä joka päivä lattiasta kattoon jos haluaisi pitää sen hajuttomana ja homeettomana, täällä saa todella helposti nestehukan ja kaikkialla haisee kasvihuoneelta. Jos haluaa lisätä muutaman turhamaisen seikan, niin mikään meikki ei pysy naamassa, mun luonnonkiharat hiukset muistuttaa välillä afroa ja hiuksia ylipäätään ei voi kuvitellakaan pitävänsä auki ulkona.

Yllä olevat luettelemani eroavaisuudet saattavat vaikuttaa kaikki aika negatiivisilta, mutta on mulla hyvääkin sanottavaa Singaporesta:

- Vaikka valitankin kosteudesta, niin on tässä ikuisessa kesässä tietysti etunsa. Nopeasti joku mekko päälle, flip-flopit jalkaan ja ulos, sen enempää ei tarvitse pukeutumista koskaan murehtia. Täällä ei tule koskaan kylmä, joten mitään päällysvatteita on ihan turha miettiä. Lämpömittaria ei tarvitse katsella, ulkona on aina n. 30 astetta.

- Valon määrä on vakio ympäri vuoden: aurinko nousee seitsemältä aamulla ja laskee seitsemältä illalla vuoden ympäri. Ei siis ole sitä pitkää, ahdistavaa kaamoskautta niin kuin Suomessa eikä myöskään niitä valoisia kesäöitä, jolloin ainakin mulla on ollut vaikeuksia saada nukuttua.

- Mun elämän pelastus täällä on ÜberEats, Foodpanda ja Deliveroo, eli ravintolaruokaa kotiin kuljettavat firmat! Suomessakin on tietysti näitä sovelluksia, joiden kautta voi tilata ravintolaruokaa kotiin, mutta niistä on iloa oikeastaan vain jos asuu Helsingin keskustan tuntumassa. Singaporessa on vielä tietysti se ero, että ihan kunnon ravintolaruokakin on täällä sen verran halvempaa, että sitä voi huoletta tilata kotiin useamman kerran viikossa. Täällä saa siis kohtalaiseen hintaan kotiinkuljetuksella muutakin kuin roskaruokaa. Ylipäätään Singaporen yhdeksi valtavaksi eduksi voi luokitella ravintoloiden halvat tai kohtalaiset hinnat. Todella kalliitakin paikkoja tietysti on, mutta vaikka söisi joka päivä ravintolaruokaa, ei se Singaporessa välttämättä tee isoa lovea lompakkoon.

- Über ja Grab. Über oli toki Suomessakin loistava, niin kauan kuin se toimi. Täällä se on ihan elinehto, sillä vaikka julkinen liikenne on hyvin kattava ja halpa, on se myös ruuhkainen, kuuma ja hidas. Vaikka etäisyydet kartalla eivät ole pitkiä, saattaa matka jonnekin julkisilla kestää reilusti yli tunnin kun taas taksilla se olisi parikymmentä minuuttia. Jos taksi tässä tilanteessa maksaa 10 dollaria (eli n. 6 euroa), otan useimmiten taksin. Vai kuinka moni teistä haluaisi seisoa ruuhkaisessa, huonosti ilmastoidussa bussissa Helsingistä Tampereelle useamman kerran viikossa? Ei varmaan kovin moni. Taksin käyttäminen on täällä Suomeen verrattuna halpaa, paitsi ruuhka-aikoina tai jos sataa. Auton omistaminen tai edes liisaus taas on niin kallista, että Überia ja Grabia saa käyttää ihan älyttömät määrät, ennen kuin sama kuukausisumma tulisi täyteen. Ei se nyt niin halpaa ole, että menisin aina tai edes useimmiten taksilla, mutta jos jostain syystä tuntuu siltä, olen ottanut takseja aika huoletta. Toistaiseksi mulla on mennyt täällä kuukaudessa vähemmän rahaa takseihin kun Suomessa bensaan. Janin työpaikalle ei oikein pääse julkisilla, joten Jani menee joka päivä taksilla töihin – ja kyllä, tulee huomattavasti halvemmaksi kuin auton liisaus.

Vielä lisäys taksijuttuihin: täällä on taksikuskille ihan turha sanoa katuosoitetta, ne ei todellakaan tiedä täällä katujen nimiä. Jos hyppää ihan normaaliin taksiin (eli ei niin, että tilaa vaikka Grabin, jossa määränpää on jo valmiiksi ilmoitettu), varmimmin pääsee perille, kun kertoo kuljettajalle postinumeron tai rakennuksen nimen. Täällä kaikilla rakennuksilla on oma postinumero ja kaikilla condoilla on myös nimi.

- Ympärivuotinen vehreys. Se on jotakin ihan uskomatonta. Kaikkialla missä on luontoa, on myös käsittämättömän kaunista.

- Arkkitehtuuri. Olen nänhyt täällä joitakin varmasti maailman upeimmista rakennuksista. Monet näistä ovat condoja, eli siis ihan asuinrakennuksia, osa taas toimistotaloja, pankkeja, hotelleita ja sairaaloita. Joka tapauksessa, täällä on joitakin aivan uskomattoman hienoja taloja. Jos näistä on kiinnostunut, voi googlata vaikkapa Marina Bay Sandsin, The Interlace Codominiumin, Oasia Hotelin, Reflections at Keppel Bay -condon tai vaikkapa Duo Residencen. Tähän täytyy tietysti huomauttaa, että suurin osa tämän maan rakennuskannasta on osin valtiorahoitteisia HDB-asuntoja (House and Development Board). Niiden tarkoitus on taata kohtuuhintaista asumista paikallisille ja ihmiset jonottavat vuosia ostaakseen HDB-asunnon. Koska HDB-talojen kustannukset pyritään pitämään kurissa, eivät ne ole arkkitehtuurisesti yleensä kovin silmiä hiveleviä, samanlaisia elementtitaloja on Suomen lähiöt täynnä.

Alla olevassa kuvassa näkymä meidän vierashuoneesta. Edessä näkyy HDB-taloja, oikealla kiinalainen koulu ja kaukana siintää komeat pilvenpiirtäjät. Hyvällä säällä meiltä näkyy Malesian puolelle asti.

Vielä olisi paljon muutakin kerrottavaa Singaporesta, mutta tämä postaus alkaa olla jo niin pitkä, että parempi jättää loput toiseen kertaan. Toivottavasti jaksoitte lukea näin pitkälle. Ensi viikolla täälläkin juhlitaan näyttävästi Suomen itsenäisyyttä, me päästään osallistumaan jopa kaksiin hienoihin juhliin! Kirjoittelen niistä sitten viimeistään, jos tällä viikolla en enää ennätä.