Ulkosuomalaisen itsenäisyyspäivä

"Elämä on elämää jokaisessa maassa, täydellistä paikkaa ei ole."

Näin sanoi mulle eilen pitkään Aasiassa asuneet suomalaiset ja jo tällä lyhyellä kahden kuukauden kokemuksella voin allekirjoittaa tämän. Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolen, paitsi että Singaporessa sitä tällä hetkellä ylipäätään on, toisin kuin Suomessa :D Miksi me ulkosuomalaiset sitten olemme täällä ulkomailla emmekä Suomessa, siihen en ole oikein itsekään vielä löytänyt tyhjentävää vastausta.

Singaporen suomalaiset ovat juhlineet Suomi 100 -juhlavuotta näyttävästi jo pitkin vuotta järjestämällä paljon erilaisia aiheeseen liittyviä tapahtumia. Suomi 100 onkin täällä paljon isompi juttu kuin mitä se oli Suomessa. Naureskeltiin eilen muutaman muun suomalaisen kanssa sitä, kuinka isänmaalliseksi voikaan yhtäkkiä muuttua kun muuttaa ulkomaille, ja tarkoitimme tällä tietysti myös itseämme. Tähän yhtäkkiä alkaneeseen isänmaallisuuteen vaikuttaa paljon myös se, että asuu niin täysin erilaisessa maassa ja kulttuurissa – aiemmin jossakin länsimaassa asuneet sisulaiset ovat sanoneet, ettei toisessa länsimaassa iske koti-ikävä niin helposti kuin täällä. Mutta niinhän se menee, että joitakin asioita osaa arvostaa vasta sitten, kun niihin saa vähän etäisyyttä.

Eilen mekin täällä Singaporessa vietimme kahvihetkeä. Yli 30 ihmistä kokoontui kahvittelemaan 100-vuotiaan Suomen kunniaksi ja nautiskelemaan suomalaisista herkuista, muun muassa ruisleivästä, Oltermannista, savuporo-ruisnapeista, mustikkapiirakasta, Fazerin konvehdeista, mustikkamehusta ja tietysti karjalanpiirakoista munavoin kera. Olin ihan taivaassa saadessani ensimmäisen kerran yli kahteen kuukauteen ruisleipää ja sen päälle vielä Oltermannia! Olisin voinut syödä sitä loputtomiin. Juhlatila oli tietysti myös koristeltu Suomen lipuilla, sinivalkoisilla kynttilöillä ja Iittalan Kivi-tuikuilla. Kahvit nautittiin Muumi-mukeista.

Tänään illalla on Singaporen Suomen suurlähetystön järjestämä vastaanotto, johon ollaan osallistumassa. Lauantaina on sitten Sisun järjestämä Suomi 100 -gaala, joka on leikkisästi vähän niin kuin meidän oma versio Linnan juhlista. Sekä tämänpäiväisissä että lauantain juhlissa tulee esiintymään singaporelainen ACJC Alumni -kuoro ja he laulavat muun muassa Finlandian. En tiedä, miten onnistun olemaan itkemättä esityksen ajan, mutta onneksi muutkin ovat myöntäneet, että tulevat todennäköisesti vetistelemään esityksen aikana. Finlandiassa on vaan jotakin sellaista taianomaista, suomalaisuutta ilmentävää tunnelmaa.

Mulle itsenäisyyspäivä täällä kaukana on mahdollisuus ajatella lämmöllä kotimaata, päästä viettämään aikaa toisten suomalaisten kanssa ja arvostaa, täältä kaukaakin, niitä sellaisia hyviä suomalaisia asioita, joille en vielä Suomessa asuessani osannut antaa arvoa. Kun sitten joskus palataan Suomeen, toivon, että osaan edelleen arvostaa puhdasta ja raikasta ilmaa, tasa-arvoista yhteiskuntaa, turvallisuutta ja suomalaisten ihmisten rehellisyyttä (oikeasti, vaikka meitä suomalaisia haukutaan juroiksi ja epäsosiaalisiksi, ollaan me myös keskimäärin todella arvostettavan rehellisiä ihmisiä).

Itsenäisyyspäivänä en myöskään voi olla miettimättä ja kaipaamatta isovanhempiani. Molemmat isoisäni ovat taistelleet talvisodassa ja jatkosodassa ja arvostan valtavasti sitä henkilökohtaista uhrausta, jonka he ovat kotimaansa ja tulevien sukupolvien edestä tehneet. Toista vaariani en oikein ehtinyt tuntea, mutta toisen vaarini tiedän kantaneen sodan traumoja mukanaan koko loppu elämänsä. Janin vaarilla on tapana sanoa, että yksikään mies ei tullut rintamalta terveenä kotiin.

On todella sääli, että yksikään isovanhemmistani ei ole enää elossa nähdäkseen, miten näyttävästi Suomen 100-vuotiasta itsenäisyyttä juhlitaan. Tiedän, että ainakin mummuni olisi kovasti nauttinut Suomi 100 -juhlallisuuksista ja ollut niistä onnellinen. Toivoisin, että he tietäisivät, kuinka paljon heidän tekemäänsä kovaa työtä arvostetaan. Osallistuin tänä vuonna veteraanien hyväksi järjestettyyn villasukkakeräykseen. Ympäri Suomen ja esimerkiksi myös Kanadassa ihmiset siis kutoivat ns. veteraanisukkia, eli tietyn mallin mukaan tehtyjä sukkia, joita on nyt sitten vuoden aikana jaettu vielä elossa oleville sotaveteraaneille, lotille ja sotaveteraanien puolisoille. Olisi ollut ihanaa päästä tekemään sukat omille isovanhemmille, mutta toivottavasti kutomani kuusi paria lämmittävät joidenkin muiden veteraanien, lottien tai puolisoiden jalkoja kylmänä itsenäisyyspäivänä.

Nauttikaa ja juhlikaa Suomessa itsenäisyyspäivää! Me suomalaiset olemme oikeasti aivan liian vaatimattomia sen suhteen, kuinka hyvä maa meillä onkaan. En kiellä, etteikö Suomessa olisi myös paljon ongelmia, kaikkialla on, mutta ei se tarkoita, etteikö niistä hyvistä asioista voisi ja saisi iloita, etenkin tänään.