Sääntö-Singapore

Singaporessa on lailla ja suurien saakkojen tai jopa vankilatuomion uhalla kielletty muun muassa seuraavat asiat:

- Purukumin syöminen julkisella paikalla ja etenkin sen sylkäiseminen tai länttääminen mihinkään muualle kuin roskikseen

- Julkisissa kulkuneuvoissa syöminen ja juominen

- Kadun ylittäminen muualta kuin suojatien kohdalta eli ns. jaywalking

- Aikuisviihde, sen katsomisesta voi saada 3000 dollarin sakot (ja jos olet katsonut tällaista viihdettä niin, että joku muu on nähnyt, voit tulla syytetyksi yleisen siveellisyyden loukkaamisesta ja joutua vankilaan)

- Alastomuus niin että joku voi nähdä, myös omassa kodissa

- Jossakin määrin julkiset hellyydenosoitukset: kädestä pitäminen, halailu ja pieni pussailu on ihan ok, mutta kovin intohimoinen suutelu välttämättä ei

- Se, että mies seisoo liian lähellä itselleen tuntematonta naista (tosin tätä ei kyllä mitenkään voida toteuttaa tai valvoa julkisissa liikennevälineissä ruuhka-aikaan, siellä kun ollaan muutenkin litistyneenä toisia vasten)

- Julkisen vessan vetämättä jättäminen, tätä valvotaan pistotarkastuksilla

- Tupakoiminen muualla kuin erikseen merkityillä alueilla. Meille ei ole oikein kyllä vielä selvinnyt, missä niitä erikseen merkittyjä alueita muka on

- Kaduille sylkeminen ja ulostaminen. Jälkimmäinen ei ehkä ihmetytä länsimaalaisia, mutta monia lähimaiden asukkaita kyllä ja etenkin tuo kaduille räkiminen on Kiinassa tosi yleistä

- Tööttääminen (tätä kyllä tapahtuu silti verrattain paljon esim. Suomeen verrattuna)

- Homeisilta jaloilta haisevan, mutta paikallisten suurta herkkua olevan durian-hedelmän kuljetus julkisissa liikennevälineissä. En ole tätä paikallista herkkua uskaltautunut maistamaan, koska se tosiaan HAISEE, mutta se ei kuulemma maistu niin hirveältä kuin haisee. Alla kuva durianeista

Tässä nyt muutama näistä kuuluisista säännöistä. Monet näistä ovat tavalla toisella käytössä myös Suomessa, tai ainakin ne kuuluvat yleisiin käytöstapoihin, täällä niiden rikkomisesta vaan koituu huomattavasti kovempia seuraamuksia kuin Suomessa tai monissa muissa länsimaissa. Ennen kuin muutettiin tänne monet näistä säännöistä tuntuivat hassuilta, miksi ihmeessä tällaisia on tehty? Vastaus tähän saatiin kyllä aika nopeasti. Singapore on niin monikansallinen valtio, tänne tulee jatkuvasti ihmisiä töihin sellaisista maista, joissa mikään näistä asioista ei ole millään tavalla itsestäänselvyys, eikä näiden asioiden välttäminen tulisi monelle mieleenkään.

Kaikki nämä lait on luotu tarpeen pohjalta, esimerkiksi vaikkapa tuo tööttäämisen kieltävä laki: monissa lähialueen maissa ajetaan melkein jatkuvasti torvi pohjassa, eikä täällä kukaan pystyisi elämään, jos kaikki nämä autot tööttäilisivät toisilleen aina kun vähän ärsyttää tai haluaa tietä. Tuo kuuluisa purukumilaki on kuulemani mukaan otettu käyttöön 80-luvulla, kun purukumin syönti yleistyi Singaporessa. Niitä purukumeja sitten oli kuulemma täällä ihan joka paikassa ja kun niitä läntättiin muun muassa metrojen oviin yms. niin ne aiheuttivat oikeasti ongelmia. Kuulostaa ehkä absurdilta, mutta en yhtään ihmettele, sama toistuisi varmasti, jos purukumi otettaisiin pois pannasta. Rangaistukset ovat siis tuntuvia, jotta ihmiset näitä itselleen välillä varmasti käsittämättömiä sääntöjä noudattaisivat. Täällä se näyttää toimivan, mutta tietysti tämä ei ole helppo aihe, enkä tiedä, haluaisinko välttämättä Suomeen samankaltaista kieltojärjestelmää.

Koska Singapore on tunnettu säännöistään ja kovista rangaistuksistaan, mua kyllä jännitti etukäteen, miten tiukasti täällä näitä sääntöjä valvotaan. Tähänastisen kokemuksen perusteella väittämä Singaporesta poliisivaltiona pitää ja ei pidä paikkaansa.

Toisin kuin Suomessa, Singaporen oikeusjärjestelmä ei ole lähtökohtaisesti olemassa rikoksen tekijän oikeuksia turvatakseen (siis tällä tarkoitetaan sitä, että Suomessa oikeusjärjestelmän tehtävä on valvoa, etteivät rangaistukset ole mielivaltaisia esimerkiksi niin että ihmisiä mestattaisiin näpistyksistä yms.) Täällä on myös käytössä esimerkiksi terrorismiin liittyviä poikkeuslakeja, joiden perusteella ihminen voidaan vangita ilman oikeudenkäyntiä. Ja kukaan, oikeasti kukaan, ei halua joutua singaporelaiseen vankilaan. Niiden oloista ei kauheasti julkisesti huudella, mutta sen perusteella, mitä olen lukenut, niissä on todella alkeelliset olot. Lisäksi moneen rangaistukseen kuuluu vankilatuomion lisäksi caning, eli kepitys. Siitä löytyy lisätietoa googlaamalla, jos kiinnostaa. Ja onhan täällä vielä olemassa huumausainerikoksista rangaistuksena kuolemantuomio, joskaan niitä ei ole enää kovin usein pantu käytäntöön.

Pikkurikoksista eivät käsittääkseni paikalliset poliisit välttämättä ole sen tiukempia kuin vaikkapa Suomessakaan, eikä täällä esimerkiksi Etelä-Amerikan tapaan tarvitse pelätä, kun poliisi ilmestyy paikalle. Joitain näistä kuuluisista säännöistä on tullut enemmän ja vähemmän vahingoissa rikottua, olen muun muassa kävellyt punaisia päin huomaamatta, että poliisiauto oli tien toisella puolella. Huomattuani poliisit sydän jätti muutaman lyönnin välistä, tästä kun voi saada tuhannen dollarin (n. 600 euron) sakot, mutta ilmeisesti täysin tyhjän kadun ylittäminen ei jaksanut kiinnostaa heitä sillä hetkellä tarpeeksi. En silti suosittele tätä kokemusta, tai muutenkaan punaisia päin kävelemistä täällä, koska singaporelaiset autoilijat ajattelevat olevansa etuoikeutettuja, eivätkä suinkaan aina varo jalankulkijoita, vaikka pitäisi. Valojen vaihtuminen vaan kestää välillä useita minuutteja niin aina ei ehdi eikä jaksa seistä tyhjän risteyksen varrella odottamassa, että valot viimein vaihtuvat.

Täällä pidempään asuneet ja monet paikallisetkin valittavat siitä, että poliisit kohtelevat ihmisiä eriarvoisesti etnisen taustan perusteella. En tiedä, pitääkö tämä paikkaansa, mutta kuulemani mukaan länkkärin on helpompi päästä pinteestä pienemmillä seurauksilla kuin vaikkapa intialaisen. En kyllä uskaltaisi laskea tämän varaan. Singaporessa on paljon myös vihaa länsimaalaisia kohtaan, joten huonolla tuurilla saattaisi rangaistus olla kovempi, kun rikoksen tekijänä on länkkäri.

Yhden noista säännöistä toivoisin kyllä poistettavan ja se on tuo julkisissa liikennevälineissä tai edes metroasemilla juominen. Siis se, ettei saa juoda edes vettä, vaikka metron lämpötila on usein yli 30 astetta ja siellä seistään sumpussa kiinni muissa ihmisissä pahimmillaan yli tunti. Okei, jos iskisi hätätilanne, niin kaivaisin vesipullon esiin ja joisin. Jos siitä jotakin seuraisi, voisi siitä tilanteesta luultavasti puhua itsensä pois, jos oikeasti vaikka pyörryttää, mutta ihan huvikseni en halua kokeilla. Tästäkin saattaa nimittäin saada (muistaakseni) 500 dollarin sakot. Välillä olen nähnyt ihmisten ottavan huikan jostakin juomapullosta, mutta todella todella harvoin. Kuumina päivinä olenkin ottanut tavaksi, että pysähdyn juomaan vettä ennen metroasemalle menoa niin nestehukka ei iske kesken metromatkan.

Yhdessä asiassa Singaporen lainsäädäntö on monia länsimaita edellä, nimittäin seksuaaliseen ahdisteluun liittyvissä rangaistuksissa. Täällä seksuaalisesta ahdistelusta voi saada, ja yleensä saakin jos jää kiinni, vankilatuomion ja kepitystä. Okei, en haluaisi, että Suomessa tai missään muussakaan valtiossa ruoskiminen, kepittäminen tai mikään muukaan väkivalta kuuluisi rangaistuksiin, mutta pidän siitä, että tämä asia ja naisten oikeus omaan vartaloonsa otetaan täällä vakavasti. Tai no, ei tässä asiassa Singaporessa ole pelkästään kyse naisten itsemääräämisoikeudesta vaan yleisestä nihkeästä suhtautumisesta seksuaalisuuden minkäänlaiseen ilmaisemiseen ja hyvin konservatiivisiin arvoihin näihin asioihin ja sukupuolirooleihin liittyen. Mutta joka tapauksessa, Singaporessa seksuaalinen ahdistelu on vakava rikos ja esimerkiksi vieraan naisen seksuaalisessa mielessä tehdystä koskettamisesta takapuolelle, reidelle tms. voi tosiaan saada vankilatuomion ja kepin iskuja.

Singaporessa liikkuessa huomaa, että monia näistä säännöistä rikotaan jatkuvasti ja päivittäin. Esimerkiksi tuo kansainvälisestikin huomiota herättänyt tiukka laki roskaamisesta näkyy siistinä keskustana ja turistialueina, mutta vähänkin turistialueiden ulkopuolella roskaa kyllä löytyy. Monet tienvarret ja etenkin kaikenlaiset istutusten ja pensaiden juuret ovat monesti aivan täynnä roskaa. Roskaamiseen poikkeuksellisen tiukasti suhtautuvassa maassa Singaporessa on käsittämättömän vähän roska-astioita, joten tämä selittää varmasti osittain tätä roskan määrää. Roskaamista valvoo poliisin lisäksi jonkinlainen ympäristöministeriö ja heidän siviiliasuiset valvojansa. Jos tällaiselle valvojalle jää kiinni roskaamisesta, on ensikertalaisen rangaistus useimmiten yhdyskuntapalvelus roskien keräämisen muodossa. Eipä kyllä huvittaisi näillä helteillä keräillä roskia Singaporen pusikoista liskojen, käärmeiden ja ötököiden keskellä, ei sillä että muutenkaan ikinä heittäisin roskia minne sattuu, Suomessa tai Singaporessa.

Toistaiseksi ei siis ole tullut ongelmia lain kanssa Singaporessa, mutta enpä täällä kyllä lähtisi kokeilemaan rajoja sen suhteen. Singaporella ei ole tapana armahtaa vakavista rikoksista muiden maiden kansalaisia sen kevyemmin kuin omiaankaan. Kuuluisa esimerkki tästä on amerikkalainen Michael Fay, joka tuomittiin 19-vuotiaana (eli jenkkinäkökulmasta alaikäisenä) neljään kepin iskuun vandalismin ja graffitien maalaamisen vuoksi. Ai niin, kepitystä määrätään kylläkin vain miehille ja alle 50-vuotiaille sellaisille, joten siltä on naisena turvassa täällä joka tapauksessa.

Lisäyksenä vielä tämän aiheen ulkopuolelta: Singaporessa vietettiin viime viikonloppuna kiinalaista uutta vuotta ja juhlamenot jatkuvat vielä seuraavat pari viikkoa. Yritän saada kiinalaisesta uudesta vuodesta ja siihen liittyvistä perinteistä kirjoitettua postauksen lähiaikoina.

#Singaporenlait #Rangaistukset