Paluu Singaporeen

Kesä 2018 tuli vietettyä suurimmaksi osaksi Suomessa, yksi ihana viikko vierähti myös Balilla, ja toissa viikon sunnuntaina palasin pitkältä Suomi-lomaltani takaisin Singaporeen.

Kevät Singaporessa ei mennyt minun osalta oikein putkeen: olin pitkään tosi sairaana ja paikallinen sairaala tuli vähän turhankin tutuksi. Vieraassa maassa sairastaminen on paitsi sairauden vuoksi tylsää myös kotimaassa sairastamiseen verrattuna todella stressaavaa. Niinpä blogin kirjoittaminen, sosiaalisen median päivitykset ja yhteydenpito sukulaisiin ja kavereihin jäivät keväällä aika vähiin. Ei kuitenkaan siitä nyt sen enempää, jossain vaiheessa voisin kyllä kirjoittaa postauksen Suomen ja Singaporen terveydenhuollon erilaisuuksista.

Koska kevät ei tosiaan mennyt ihan suunnitellusti, jännitin Singaporeen paluuta koko kesän. Kahdessa kuukaudessa ehti jo tottua taas elämään Suomessa, ja Singapore tuntui hyvin kaukaiselta ja vieraalta. Muutama ensimmäinen päivä Singaporessa vierähti jet lagin kourissa, mutta sen jälkeen Singapore ja minä aloimme tulla taas juttuun. Oli yllättävää, kuinka kotoisalta omat lähikulmat ja muutenkin tutuksi tulleet paikat tuntuivat pitkänkin ajan jälkeen. Täytyy sanoa, että poikkeuksellisen kuuma kesä auttoi siinä, ettei Singaporeen paluu ollut elimistölle niin iso muutos: onhan täällä todella paljon kuumempaa ja tukalampaa kosteuden vuoksi, mutta ero ei ole niin suuri kuin se oli vuosi sitten kun saavuimme Singaporeen syyskuun lopussa.

Ihan täysin kommelluksitta ei Singaporeen paluu ole sujunut. On ihme, miten jotkin asiat unohtuvat jo kahdessa kuukaudessa. Singaporeen palattuani olen:

- Seissyt itsepintaisesti oikealla liukuportaissa ja ihmetellyt miksi minua mulkoillaan

- Valuttanut hanasta vettä odottaen sieltä tulevan joskus kylmää vettä (ei, sitä ei koskaan tule, vaikka valuttaisi tunnin)

- Unohtanut, että meidän suihkun surkealla paineella suihkussa käyminen kestää (olen alkanut harkita että ostan ämpärin ja kuupan, en saa hiuksia muuten huuhdeltua kun paine vastaa tihkusahdetta)

- Ihmetellyt miksei meillä ole omaa paikkaa pantillisille pulloille (koska täällä ei ole sellaista systeemiä, kaikki menee samaan roskiin)

- Puhunut rallienglantia. Kaksi ekaa päivää häpesin silmät päästäni kun avasin suuni, en puhunut koko kesänä sanaakaan englantia, joten kuulostin ihan Mika Häkkiseltä

- Tehnyt äärimmäisen pahan ja kohtalokkaan virheen: poistunut kotoa ilman käteistä mukanani. Singaporessa toimii yleensä melkein kaikkialla kortti, mutta on aivan täysin varmaa, että sen kerran kun käteistä ei ole mukana, ei kortti myöskään käy maksuvälineenä. Kohtalokkainta käteisen unohtaminen on taksilla matkustaessa, sillä Grabin (paikallinen über) sovellus päättää aina silloin tällöin itsekseen vaihtaa valitun maksutapani käteiseksi ja sitten ollaankin pulassa, kun kuski pyytää käteistä eikä kortilla voi maksaa, jos sovelluksessa on ilmoittanut maksavansa käteisellä.

Outoa oli tietysti aluksi myös Suomessa. Ensimmäiset viikot päänvaivaa tuottivat:

- Oikeanpuoleinen liikenne, etenkin kun itse ajoin. Jouduin alkuun joka risteyksessä miettimään, mille kaistalle nyt pitääkään kääntyä.

- Ystävällinen asiakaspalvelu. Singaporessa myyjät eivät välttämättä edes katso asiakasta (ainakaan kun kyseessä on länkkäri) ja kassalle voi siis mennä ajatellen ihan vaan omiaan jotain tervehdyksen tapaista mumisten. Suomessa tämä on tietysti tylyä ja kesti hetken, että osasin taas käyttätyä.

- Jonottaminen liukuportaisiin. Jos liukuportaiden päähän muodostuu ruuhkaa, Suomessa tietysti mennään jonon päähän odottamaan omaa vuoroa, Singaporessa ei. Meinasin saada käsilaukusta, kun Singapore-moodissa kiilasin liukuporrasjonon ohi hyväksi katsomaani vapaaseen väliin. Singaporessa tämän osaaminen siis on elinehto, Suomessa tietysti huonoa käytöstä

- Kylmä ja hyvänmakuinen vesi hanasta <3 (okei, ei tuottanut päänvaivaa, mutta oli ihanaa)

- Pukeutuminen. Miten ihmeessä Suomessa pukeudutaan niin ettei ole kuuma tai kylmä? En ole ainoa, tämä kuulemma tuottaa päänvaivaa muillekin eri ilmastosta Suomeen palaaville

Tälle syksylle on tiedossa paljon kaikkea kivaa ja jännää: ensimmäinen oma opetusryhmä Suomi-koululla, ulkomaanmatkat Malesiaan ja Australiaan ja Singaporestakin on meiltä jäänyt vielä monta paikkaa käymättä. Jouluksi lennän taas Suomeen, siihen on onneksi vain muutama kuukausi. Voi olla, että muutaman viikon päästä iskee taas koti-ikävä, kun Singapore alkaa maistua puulta, mutta onneksi jääkaappi on täynnä ikävän ensiavuksi tuomiani suomalaisia elintarvikkeita...tai no, lähinnä suklaata, mutta kuitenkin.